Palautteet

Karelika-matkatoimisto

Lososinskaja naberezhnaja 7 of.1

185030 Petroskoi

Karelia

Russia/Venäjä

+7 (8142) 57 16 71
+7 (8142) 57 10 89

Antti Holopainen

MATKAPÄIVÄKIRJA:
PIETARISTA VIENAN KARJALAAN 6.10. - 10.10.2015
Pikapysähdys Pietarissa ja kurkistus yhteen Venäjän pääluostareista
Lähdimme tiistaina 6.10. kahdeksan hengen porukalla Allegrolla Pietariin ja sieltä edelleen yöjunalla Vienan Kemiin. Porukka oli varttuneempaa väkeä Nelliä lukuun ottamatta. Kiinnostus kansanperinnettä kohtaan yhdisti meitä.
Aleksanteri Nevskin luostarin hautausmaa aivan Moskova hotellin vastapäätä Pietarissa – niin monelle suomalaiselle tuntematon, vaikka on niin lähellä vodkaturismin ja nykymatkailijoiden kohtaamispaikkaa .
Vienan Karjalaan Pietarin suunnasta
Pikkubussi odotti sovitusti räntäkuuron loskaiseksi tekemällä Kemin asemalla kuljettajanaan vienan karjalaa puhuva Jakov. Tie Kalevalaan oli entisellä tavalla kuoppainen, mutta kuski oli tottunut vauhdikas ajaja. Jokainen meistä sai perstuntuman Karjalan tasavallan syrjäkylien keskeneräiseen infrastruktuuriin.
Haikolan Etnokulttuurikeskus – kansalliskirjailija Ortjo Stepanovin perintö
Haikolan kylä, Karjalan kansalliskirjailija Ortjo Stepanovin kotitila on hakemassa uutta elämää poikansa Miihkalin vetämänä. Tuo petroskoilainen insinööri on tekemässä kulttuuritekoa rakentamalla isänsä elämäntyötä kunnioittavaa etnokulttuurikeskusta sukunsa, isänsä ja omiin lapsuutensa maisemiin. (http://www.ortjostepanov.ru/index.php?site=yhteystiedot&lang=fi)
Ortjo on kuvannut kansansa tarinaa romaaneissaan, joita olen lukenut sekä Punalipusta että hänen julkaisemistaan kirjoista. Tapasin Ortjon 1985 Joensuussa kun olin järjestämässä Kalevala 150 vuotta juhlavuoden ohjelmaa. Hän oli mukana elävänä kansanrunouden edustajana tilaisuuksissa. Huolehdin hänen majoituksestaan ja ohjelmastaan. Ortjon poikaan Miihakliin ehdin tutustua pikaisesti suomalaisvenäläisessä kulttuurifoorumissa. Kerroin hänelle, että olemme tulossa käymään viikon kuluttua ohikulkumatkalla Kalevalaan, joten hän tiesi odottaa tapaamista.
Oli hienoa tutustua paikan päällä Ortjon pojan Miihkalin panostukseen isänsä perinnön vaalimiseksi. Miihkali on rakentanut perinteisellä karjalaistyylillä uusia rakennuksia Haikolaan. Syntymässä on merkittävä etnokulttuurikeskus. Keskuksessa järjestetään jo erilaisia tapahtumia vuosittain. Tuoreimpana uutena tulokkaana ovat elokuvafestivaalit. Saimme tutustua Ortjo Stepanovin Haikolassa tehtyyn haastatteluun perustuneeseen elokuvaan.
Miihkali vaimonsa kanssa oli varautunut tarjoamaan pientä purtavaa lyhyen juttutuokiomme ratoksi. Totesimme, että vielä ehkä tavataan Kuhmossa, jossa kotiin paluupäivänä 10.10 vietetään Juminkeko Säätiön 30-vuotisjuhlaa.
 
Uhtua Kalevalan piirin keskus
Ajoimme Haikolan jälkeen Uhtualle (Kalevalaan). Siellä meitä odotti hotelli Weltin ystävällinen henkilökunta ja paikallinen opas, kylän suomen kielen opettaja. Kaksi kertaa olen aiemmin Uhtualla käynyt, mutta ensimmäisen kerran olin opastetulla kierroksella. Vuosina 2007-2015 Uhtuallakin on tapahtunut aika paljon. teolliset työpaikat ovat hävinneet. Tilalla on työttömiä ja pienyrittäjiä. He evät marginaalissa, eli lähes luontaistaloudessa. Kuittijärvestä saa muikkuja. Metsistä saa marjoa ja sieniä sekä tietenkin metsän riistaa. Koulu ja kulttuuripalvelut toimivat. Suomen ja karjalan kieltä opetetaan ja etnokulttuuriprofiilia ollaan kirkastamassa.
Opettaja esitteli meille Kalevalan lentokentän, joka on pääosin hiljainen. Ennen hänkin opiskelijana lensi viikoittain Petroskoihin ja kotiin Uhtualle. Kun oli opiskelemassa suomen kielen opettajaksi. Totesi, että ei kaikki sentään huonosti ollut neuvostoaikanakaan. Turismi Suomesta on hiipunut, mutta Venäjältä Karjalan laulumaille kasvamassa. Lönnrotin kulttuuriperinnettä kuitenkin ahkerasti vaalitaan. Kalevalainen perinne kiinnostaa myös venäläisiä, sillä venäläisestä kulttuurikansasta löytyy luonnon ja alkuperäiskansojen kulttuurin ystäviä. Äkkirikastuneet venäläiset ovat jo kolunneet lännen eksoottiset kohteet, joten oman maan kulttuuriaarteet kalevalaisten kansojen alkuperäiskulttuuri siihen luettuna näyttää olevan kasvavasti kiinnostavaa eksotiikkaa.
Santeri Lesonen Vieljärvellä kertoi, että tätä porukkaa olisi heillekin tulossa vaikka millä mitalla Kalevalankansallispuiston alueelle, mutta hän arvostaa matkailua, joka on luonnon kanssa sopusoinnussa ja nojaa Vienan Karjalan alkuperäiskulttuuriin. Suomalaisten kulttuurimatkailijoiden määrä on ollut viime aikoina hiipumassa, kun ikäluokka, jota kiinnostivat ”Kis-kis” kukkulat ja ”korsut ja kamiinat” on auttamattomasti harvenemassa.
 
Vuonninen, Vieljärvi, Vuokkiniemi
Ohitimme Vuonnisen matkalla Vuokkiniemelle katselemalla rapistuneita hylättyjä taloja, vielä auki olevaa kauppaa, romahtaneen sillan jäänteitä salmen yli ja muutamaa uudempaa rantamökkiä ihmetellen. Tien varressa sentään oli perinnekylän merkki ja sen symboli Kantele muistona siitä, että Lönnrot sai päähänsä idean koota keräämistään kansanrunoista Kalevalan juteltuaan kylän kansanperinnetaitajien kanssa.
Vuonninen näytti tämän päivän ”perpektiivittömältä” kylältä, mutta Santeri Lesonen ryhtyi Miihkalin lailla muuttamaan kotikyläänsä Vieljärevä perspektiivilliseksi perustamalla sukunsa maille luomutilan ja kulttuurimatkailuyrityksen majoituspalveluineen. Kaikki tämä rajavyöhykkeelle Kalevalan kansallispuistoon, jonka opastuspalveluista hän huolehtii. Muikun kutuaika oli antanut runsaan kalansaaliin Vieljärvestä. Ryhmämme miehet olivat tyypillisellä suomalaisella tavalla ”kateellisia” runsaalle kutumuikkusaaliille, kun näkivät muikkujen runsauden kalaa päästelevien verkoissa. Emäntä oli paistanut lettuja, joita nautimme mustikkahillon ja mustaherukkahillon kera. Santeri kertoi kylän tarinan tiiviissä muodossa, kun bussikuskillamme oli kiire takaisin Uhtualle. Maisemat hymyilivät meille myöhäisruskan väreissä. Kaikille meille jäi tunne, että tänne on tultava uudestaan ajan kanssa. Santeri tarjoaakin majoituspalveluja vaikka bussi lastilliselle, kun vain paikat ja palvelut varataan etukäteen. Samalla voi tutustua kylän museoon ja viettää laatuaikaa kansallispuiston luonnon nähtävyyksiin tutustumalla viettäen laatuaikaa karjalaisen luonnon ikiaikaisessa rauhassa.
Vuokkiniemessä vietimme iltapäivä ja yön perhemajoituksessa. Opas oli meitä vastassa ohjaten ryhmän kahteen taloon perhemajoitukseen. Emännät puhuivat täysin ymmärrettävää suomea. He kertoivat kylän nykyelämästä ja valmistivat todella maittavaa kotiruokaa. Kirjahyllystä löytyi akateemikko Pertti Virtarannan ja hänen vaimonsa Helmin julkaisemia ja signeeraamia kirjoja. Hekin olivat majoittuneet usein talossa perinteen tallennusmatkoillaan. Tämä ilahdutti vaimoani Sinikkaa, sillä tämä yhteisen kansallisen perinteemme tallentaja oli viettänyt monia kesiään hänen lapsuutensa maisemissa Koirakiven talossa Mäntyharjulla 1950- 60-luvuilla.
Majoittumisen jälkeen teimme parin tunnin kiertokävelyn kylässä oppaan vetämänä. Vuokkiniemen kylä on irrotettu Kalevalasta ja liitetty Kostamukseen. Paikallisen poliittisen väännön lopputulemana kylään oli rakennettu uusi koulu pyöröhirsistä. Koulussa oli myös päiväkoti ja kirjasto. Joensuulainen arkkitehti oli suunnitellut koulun ja se oli rakennettu Suomeen suuntautuvan puukaupan tuotoilla. Koululaiset olivat parhaillaan koulussa. Opettajat esittelivät ylpeänä kouluaan ja koululaistensa käden töitä, jotka olivat esillä taideteoksina seinillä.
Vanhasta koulurakennuksesta oli tehty ”kylätalo” ja paikallismuseo. Talossa oli kudontaa, puuharrastuspiirin tilat, jotka palvelivat koulua käsityöluokkana ja hieno kylän historiaa esittelevä näyttely. Talossa oli myös kyläjuhlien pitosali. Talo on kotipesä paikalliselle Kataja ryhmä karajalankielisine ohjelmistoineen. Majatalomme toisen ryhmän emäntä esitti muutamia ohjelmistoon kuuluvia lauluja. Vuokkiniemi näytti kylältä, joka elää osin luontaistaloudesta, pysyy voimissaan kesäturismin ansiosta ja toivoo parempaa tulevaisuutta vahvistumassa olevan etnokulttuuriliikkeen ansiosta. Kylälle oli rakennettu uusi kirkko, mutta pappi puuttui. Sen sijaan lääkärin talon rakentaminen tuotti tulosta, kun vajaan 500 asukkaan kylään saatiin oma ympärivuotinen lääkäri.
Nautimme talojen saunoista ja hyvistä vihdoista niin kuin suomalaisten pitääkin. Kylän yhteisöllinen kulttuuripanostus tuntui vaikuttavalta vastavirran näytöltä tasapäistävää massakulttuuria vastaan.
Vuokkiniemestä Kostamuksen – lyhyt mutta kiintoisa taival
Perjantai aamulla meitä odotti Kotirannan pikkubussi majapaikkamme edustalla. Hypättyämme kyytiin, huomasimme tien muuttuneen entistäkin leveämmäksi soratieksi. Rekka puukuormineen oli kaatunut kyljelleen jäätyneen tien pinnan liukkaudessa. Pian saavuimme Kormilon maatilamatkailu-luomutilalle. Kohtasimme jälleen pioneerihenkeä Karjalan korvessa. Nuorehko pariskunta oli ostanut 5 hehtaarin tontin järven rannalta, jonne oli rakentamassa kovalla tohinalla monitoimipalveluja tarjoavaa matkailukeskusta. Paikalla oli päärakennusten lisäksi jo valmiina ja ympärivuotiseen lomailuun soveltuvia korkeatasoisia lomamökkejä. Pihassa oli irlantilaisrotua olevia ratsuhevosia, kanoja, riikinkukko, koiria ja alpakoita. Talvikaudeksi oli rakenneltu liukumäkiä. Järven jää talvella houkuttelee murtsikkahiihtäjiä. Saareen mökkikylän edustalle oli rakennettu tsasouna venäläiseen tyyliin.
Kormilon luomutilan jälkeen pysähdyimme Tollojoen kalmistossa. Jäljellä Tollonjoen kylästä on joen rannalla oleva hautausmaa muistona pienestä hiipuneesta karjalaiskylästä. Pian tulivat vastaan Kostamuksen avolouhoksen maavalleja, joita riitti kaupunkiin saakka.
 
Kostamus Karjalan uuden Sammon kotikontu
Kostamuksen rautakaivos ja jalostamo rakennetiin 1973- 85. Rautamalmia tuottavan ja rikastavan avolouhoksen kupeeseen on kasvanut Kostamuksen kaupunki, jossa on runsaat 30 000 asukasta. Kekkosen ja Kosyginin näköispatsaat on pystytetty kunniapaikalle symbolisoimaan Suomen ja Neuvostoliiton yhteistyötä Kostamuksen vuoriteollisuuskombinaatin ja kaivoksen synnyn takana. Uusi teollisuuskaupunki syntyi Kalevalan laulumaille Kontokkijärven rannalle.
Kaupungin museo on loihtinut hienon esityksen kaupungin nykyroolista, mutta vahva kansanperinne on myös tarinassa vahvasti mukana.
 
Jälkimietteitä kotimatkalla
Heräsimme erinomaisessa Kotiranta mökissämme hyvissä ajoin lauantai aamuna. Lämmitimme aamusaunan ja ensimmäiset aamukahvit keitimme jo pari tuntia ennen aamiaisen saapumista majapaikkaamme. Edellisen päivän uuden Sammon idea jäi pyörimään mielessäni niin vahvana, että etsin karjalan kielisestä Kalevalasta yhdeksännen runon. Runossa esitetään kalevalainen kuvaus raudan synnystä. Nykyinen Kostamuksen Sampo jatkaa edelleen raudan synnyttämistä nykyteknologian menetelmin, joista meille esitettiin tiivistetty kuvaus Kostamuksen museossa.
Pieni virta Sammon jauhamasta vauraudesta näyttää olevan virtaamassa ”raudan synnyttämisen” jatkumattomasta virrasta nykyihmisen juurien ymmärtämisen kulttuuriseen pintakerrostumaan.
 
 

 

 

Kirsti Becker:
Kiitos! Kun ilmassa oli intoa ja
puhetta seraavasta retkestä, ehdotan että sekin tehtäisiin,
sujuvoitettuna, Ääniselle jossa meillä Nadjan arvion mukaan on
49% kuvista näkemättä. Ja sitten Uikujokea bongaamaan.

Hannele Aalto:

Kiitos antoisasta matkasta!
 

Pirjo Judin:

Minäkin tahdon kiittää kaikkia vaikuttavasta matkasta.

Erkki Luo:

Kiitokset kaikille mukavasta matkasta! Kotona odotti yllätys Mäntyharjun Miekankosken näyttelyn osalta.Että ihan etusivulle...

Tuija:

Kiva juttu! Mäntyharjun Indiana Jonesille ja kaikille muillekin matkalla olleille kiitos hienosta matkasta.

Helena Saarikoski:

Samat sanat Espoosta! Ollaan yhteyksissä:-)

 

  • Vienanmeren Valkeat Valaat - retki Solovetskin saarelle
Solovetskin matka meni ihan hyvin, muutamaa juttua lukuun ottamatta. Sää suosi matkalaisia. Näimme maitovalaita todella tyynellä merellä. Retki tehtiin yöllä, kuten aina tehdään. Mutta niistä retkistä: Kun ohjelmassa oli luvattu 3 retkeä, niin valasretki siis tehdään ja tehtiin yöllä ja onnistui hyvin. Seuraavana päivänä oli VAIHTOEHTOISESTI, joko Jänissaari tai Sekirnaja-vuori. No Jänissaarelle ei ollut lähtijöitä, joten menimme Sekirnajalle. Samalla retkellä oli luvattu kasvitieteellinen puutarha. Sitä ei kuitenkaan tehty, kun paikallinen opas ilmoitti että bussin täytyy joutua kuljettamaan englantilaisia joita oli tullut laivalla. Muutama matkalainen oli tähän pettynyt ja halusivat hyvitystä retken hinnasta. Kun sitten kotimatkalla kyselin hyvityksestä, kukaan ei sitä enää vaatinut. Jotenkin kuitenkin asiasta täytynee ainakin Karelikan kanssa keskustella?
Palautin Jänissaaren retken maksut niille, jotka olivat ne etukäteeen maksaneet. Valasretkelle ja Sekirnajaan oli hyvä osanotto.
Niin, se sää todella suosi meitä Solovetskin aikana. Meno- ja paluumatka laivalla sujui tyynessä, aurinkoisessa säässä. Ensimmäiset maitovalaat näimme jo mennessä. Solovetskissa oli sitten hellettä.
Järjestelyt sujuivat siellä niitä retkiä lukuun ottamatta hyvin.
Ohjelmaa matkaan sisältyi runsaasti, tuntui jopa liaalta. Ainakin näin matkanjohtajana. Mutta paljon nähtiin, kaikki pysyivät terveenä ja kotiin palattiin ajoissa.
 
Viena – Solovetsk matkanjohtaja Silvo Nybackka

 

  • Vienanmeren Valkeat Valaat - retki Solovetskin saarelle

Hei Eugenia ja Karelikan väki

Suuret kiitokset Salovetskin Valasmatkamme onnistumisesta. Juttelimme matkan aikana järjestelyistä ja pidimme niitä erittäin hyvinä. Erityinen klitos siitä, että vaikka myrsky sotki suunnitellut aikataulut, niin majoitukset, ruokailut ja muu ohjelma järjestyivät hienosti. Teitte mahtavan työn. Koko matkamme tavoite oli nähdä valaita, saimme lopulta kyydin Solovetskiin ja näimme niitä, niin silloin kaikki tavoitteemme toteutuivat. Onni oli meille myötä, kun kuulimme, että valaita ei ollut ennen meitä eikä meidän jälkeemme nähty meitä niemellä. Lisäksi sadekelillä näimme kalliopiirrokset, jotka aurinkoisella kelillä olisivat jääneet näkemättä. Myrskystä olikin apua.

Olemme erittäin tyytyväisia Karelikan toimintaan ja erityinen kiitos kuuluu oppaallemme Margareetalle. Pyydän välittämään kiitokset.

Juttelimme paluunatkalla myös mahdollisesta ensi kevään matkasta. Matkan kohteena voisi olla Petroskoi. Matka-aika voisi olla heinäkuu. Voisiko matkaan yhdistää laivaristeilyn vaikka osaksi matkaa Petroskoihin tai kanavilla tai Äänisellä.

Terveisin
Erkki Kupari
 

  • Tour of Karelia and St/ Petersburg

The group arrived safely back to Vienna. My guests 7 persons and I were highly
pleased with excellent services of Karelika. Thank you very much for
your professional care taking and friendly cooperation. We were
surprised with well-considered organisation and logistic of the tour.
For me as a tour leader wasa pleasure to work with YOU. We all did enjoy
the tour and had fun! I’m looking forward to be in Karelia again.

With very best regards, 

Mit freundlichen Grüßen,

Elena Vnoucek

JOE FAR TOURS Reisen GmbH

 
 
  • Vienanmeren Valkeat Valaat - retki Solovetskin saarelle
Hei!
 
Matka oli todella onnistunut ja mieleenpainuva. Sveta on myös oikein hyvä ja mukava opas.
Kalliopiirrosmatka oli kohokohta. Hienoa, että onnistui kun näit vaivaa puolestamme.
Ensi vuonna haluan järjestää samanlaisen mutta laajennetun retken.
 
Mielessä on myös matka talvella Solovkiin pienellä ryhmällä ja lentokoneella.
Haluaisin järjestää ensi kesänä kolme Solovkin matkaa. Yhden niistä vähän pidempänä.
 
Terveisin Petri
 
Petri Niikko
 
 
  • Kizhin matka
 
Hei!
 
Kizhin matka meni hyvin! Pääsimme sittenkin Besov nosille, ja matka laivalla oli elämys.
Olimme tosin perillä takaisin Elupovasssa yöllä klo 4,30.
Olen vielä väsynyt, mutta varaan nyt heti ensi vuodeksi Elupovan majatalon ajalle 31.7.-3.8. lauantai 3 yötä
ja Petroskoista Hotelli Pravitelstvennajan 30.7. ja 3.-4.8. yhteensä 2 yötä. Eli samanlainen Äänisen seikkailu ensi vuonna 18 henkeä!
Kiitokset myös Margaritalle, joka järjesti taas asioita ahkerasti ja hyvin. Turistitkin pitivät taas hänestä!
 
Kiitokset kaikkien puolesta! Karelika on ykkönen!
 
Petri
 
  • Vienanmeren Valkeat Valaat - retki Solovetskin saarelle
 
Olin Karelika matkatoimiston järjestämällä matkalla Suomesta Karjalan halki Solovetskiin 1.7 - 4.7. 2012.
 
Olin erittäin tyytyväinen matkan järjestelyihin ja ystävällisen oppaanne Natalian väsymättömään panokseen seurueemme matkan onnistumiseen.
 
Vain yksi asia jäi harmittamaan. Laivamatkan jälkeen Kemissä Natalialle tuli niin kiire junaan, että siinä ei ehtinyt näkemiin sanoa.
 
Siispä olen erittäin kiitollinen, jos välitätte hänelle terveiset.
 
Kiitos ja näkemiin!
Terveisin Petteri Pennilä